Oi isoni tulevat tuolla
kolmet kosijat minuun!
Kaksi on vesillä venoin.
Kolmas vaskivarsasella.
Mitä ne täältä hakevat?
Näiltä raukoilta rajoin?
Oi isoni, itken, taattoni,
kytke ne kyiseen peltoon!
Oi isoni, yksi ei käänny...
Kyyt on kaulassa sillä!
Liene ei käpälä lämmin...
Leppeä liene ei mieli...
Kivakka korjan on ajo.
Mitä sen halu on tänne?
Oi isoni, itken, taattoni,
uitata suohon syvään!
Noin anoi Katarina.
Noin tuskaa turhaa tunsi.
Urhopa ei, tämä tulija,
se oli seppä Ilmarinen,
neittä naisensa kuvaksi
huolinutkaan! Ei halunnut.
Päästi piian pälkähästä
kajavaksi vastatuuleen.
Oi omani, täälläkö minä?
Oi nähtyni, täällähän minä...
Liiteleiksen... Laateleiksen...
Pilviä pitkiä pitelen...
Oi jos soisit, jo tulisin!
Tulisin kainalokanaksi!
Tuulen siipi – kylmä siipi.
Sinunhan tulilla parempi.
Ja kuolema laulaa tuutulaulun. 2015.
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti