Olen poiminut valkean kiven.
Olen poiminut valkean kiven.
Ja sinulle annan sen.
Ja sinulle annan sen.
Eikä iltamme ihmeellinen,
eikä iltamme ihmeellinen,
voi päättyä milloinkaan,
voi päättyä milloinkaan.
Olet poiminut harmajan kiven.
Olet poiminut harmajan kiven.
Ja minulle annat sen.
Ja minulle annat sen.
Mutta miksi nyt korennoiset,
mutta miksi nyt korennoiset,
noin lentävät mustanaan,
noin lentävät mustanaan?
Sanot, jumalat pensaistoissa,
sanot, jumalat pensaistoissa,
he ovat kai kateissaan,
he ovat kai kateissaan,
ja laskevat käärmeensä irti,
mutta sinut minä kannan kauas!
Mutta sinut minä kannan kauas
kaikesta pahasta maan!
Sillä sinä olet Aamunkoista!
Sillä sinä olet Aamunkoista,
eikä sinun laistasi toista
saa syntyä milloinkaan!
Vaan mikä on milloinkaan totta?
Vaan mikä on milloinkaan totta?
Sen kuka on tietämään?
Sen kuka on tietämään?
Vain poika Iltaruskon,
vain poika Iltaruskon,
joka taivaan punaan, uskon,
minut saanut on ikävöimään…
Mutta aamu, kun suutelet yötä,
mutta aamu, kun suutelet yötä,
he jokaisen suudelmas myötä
syntyvät uudestaan,
eikä iltamme ihmeellinen,
eikä iltamme ihmeellinen,
voi päättyä milloinkaan,
voi päättyä milloinkaan.
2.5.15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti