Se ilta oli tyyni,
niin kuin tänäänkin.
Suruhymyilyyni,
tähti etäisin,
valoin, niin kuin silloin
vaitonaisin illoin,
herkin ainoastaan,
hohdit yötä vastaan.
Ja askel lyhenneenä
käy ja kyyneleenä,
toki ehtyneenä,
polun tämän polin:
Hiljaisuuden tähden
runoilija olin.
Ja mitä olin vailla?
En mitään, tietenkään.
Mutta, rakkain, tule!
Tule sittenkin!
Se ilta oli tyyni,
niin kuin tänäänkin.
11.1.2017
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti