Arvi Kivimaalle
Me tiesimme silloin, mihin
me olemme kutsutut.
Mistä tulin, minne matka vienee?
Tiellä tuulee, elän eteenpäin.
Aamu nousee, kohta ilta lienee.
Pian unta, unohtuvaa, näin.
Olen varmaan ollut onnellinen,
kuullut vuoren kaiun ihmeellisen,
itkenytkin jonkun kyynelen,
mennyt pois, kun muuta voinut en.
Tiellä tuulee, tietä taakse jää.
Unta uutta silmä tähyää.
Me jotakin värisimme.
Me toisiimme katsahdimme.
Vielä kerran kuljen vuoritiellä.
Olet vierelläni, hymyilet.
Maailmassa, kahden vain me siellä.
Mitä etsit, enää kysy et.
Kaiken, kaiken, minkä näen, annat,
järven seljät, pilvet kultaiset!
Silmät suljen, lopun matkaa kannat.
Ylhäällä pois huolet suutelet.
Rakas, tuulee! Tule hakemaan!
Vuoritietä onko ollutkaan?
Tämä päivä on ihme ollut.
On ylösnousemus.
Kutsuin yön lauluista kauneimman. 2020. ntamo
AK 8.2.2020. Säv. Juha Lehmus 11.2.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti