Valkeat neityet

Leimuvat, loimuvat, valkeat neityet

jylhässä, ylhässä yössä.

Leimuvat, loimuvat, valkeat neityet

jylhässä, ylhässä yössä.

Kiirivät, piirivät, korkeat seiryet,

tanssivat tähtien vyössä.

Pohjolan portteja aukovat laulain,

nauraen pyytävät tuonne:

Ihmisen aika on hetkiä kaulain,

lyhyt sen loimi ja luonne.

Leimuvat, loimuvat, valkeat neityet,

kutovat kultaista nauhaa.

Leimuvat, loimuvat, valkeat neityet,

kutovat kultaista nauhaa.

Kulkevat yön yllä korkeat seiryet,

laulavat kaukaista rauhaa.

Kulkevat Jumalan lakeuden laitaa,

aikojen syntymämaita,

muistamaan ihmisen iloa kaitaa,

joka jo sammua taitaa.

AK 31.12.22

Säv. Juha Lehmus 2.1.23

Syliin

Keskeltä maailman myrskyjen jylyn, 

pimeyden, kyynelten, sorron tylyn,

seimestä, katso, käy lapsosen käsi 

kantamaan sisimpäsi, 

antamaan lohtua lohduttomille, 

valon, ystävän, yksinäisille,

pyytämään syliin, lempeyteen, 

jouluyön ihmeeseen.

Keskelle maailman raadollisuuden, 

rauhan, rakkauden mahdollisuuden,

seimestä, katso, käy lapsosen käsi

kantamaan sisimpäsi,

antamaan onnea onnettomille, 

toivon murheissa vaeltaville,

pyytämään syliin, lempeyteen, 

jouluyön ihmeeseen.

AK 18.12.22

Säv. Juha Lehmus 19.22.22

Julkaistu Raahen Seutu 23.12.22