Valkeat neityet

Leimuvat, loimuvat, valkeat neityet

jylhässä, ylhässä yössä.

Leimuvat, loimuvat, valkeat neityet

jylhässä, ylhässä yössä.

Kiirivät, piirivät, korkeat seiryet,

tanssivat tähtien vyössä.

Pohjolan portteja aukovat laulain,

nauraen pyytävät tuonne:

Ihmisen aika on hetkiä kaulain,

lyhyt sen loimi ja luonne.

Leimuvat, loimuvat, valkeat neityet,

kutovat kultaista nauhaa.

Leimuvat, loimuvat, valkeat neityet,

kutovat kultaista nauhaa.

Kulkevat yön yllä korkeat seiryet,

laulavat kaukaista rauhaa.

Kulkevat Jumalan lakeuden laitaa,

aikojen syntymämaita,

muistamaan ihmisen iloa kaitaa,

joka jo sammua taitaa.

AK 31.12.22

Säv. Juha Lehmus 2.1.23