Rajalla I - III

 

I

Keinuin asioiden laidoilla.

Uskoin elämän hyvään järjestykseen,

itse luotuun, itse unohdettuun.

Näen nyt apean hajamielisyyteni,

tyhjät silmäni katsomassa tyhjiä lupauksia,

kuin peilikuvia.

Annathan anteeksi,

olin köyhä tietämättäni,

valoton,

että tyhjin silmin tulin eteesi

horjuttamaan maailmaasi,

katselemaan ohitsesi.

 

II

Aivan äkkiarvaamatta tämä tapahtui.

Miten poissa olinkaan.

En voi uskoa, että jätin kertomatta,

kuinka meri lentää tuulen matkaan,

kuinka aurinko viskaa korunsa kuulle,

ja kuinka kuu hurmioituu,

kuinka linnut sädehtivät

kaikissa ilon väreissä,

sinun väreissäsi, rakas.

 

III

Tähän olen tullut, enkä voi tietää,

onko polkuni minua tuonut,

vai itsekö polkuni tein.

Olen rajalla nyt:

vedän valkean valonsäteen −

se halkaisee taivaan ja ulapan,

unelmani sinusta −

sydämeni lävitse.

AK 29.12.23