Peter H. pixabay.
Sinä elät varmaan
hyvää elämää.
Ruusupilviin,
kaukaisuuksiin,
toisinaan käyt,
katseletkin, näet sieltä,
uusi kevät jälleen
tekee tuloaan.
Sinä elät, toivon,
hyvää elämää.
Eilispäiviin,
katoaviin,
toisinaan jäät,
vajoatkin, mutta silloin
kuulet joutsenien
huudot – palaavat!
Kaikki hyvin onhan?
Mitään meiltä poissa
ollut silloin –
eihän milloinkaan.
Tuuli tuulen laulujaan vain,
joki vanhaa kulkuaan vain,
sinä elämääsi
jatkat, eikö niin?
Mikä kukkii, lakastuu vain,
Mitä onkaan, unohtuu vain,
mutta rakkaus ei koskaan,
rakkaus on valoa,
jota silmissäsi
yhä, toivon, on,
jota silmissäsi
yhä, toivon, on.
AK 22.3.25
Ihana runo jälleen!Niin monen elämään sopiva. Minunkin.
VastaaPoista