Oi,
valkeus ensilumiensa.
Oi, loimotus revontuliensa.
Oi,
rantoja, niittyjä, selkosiaan.
Oi, kesäyön kuulautta
kallioillaan.
Oi,
maa, oma maa, missä kuljenkaan,
olet kauneinta, kauneinta
aina.
Oi, auroja laulujoutsentensa.
Oi, tannerta
karhunpentujensa.
Oi, jänkiä, korpia, suopursujaan.
Oi,
roihuvaa ruskaansa tuntureillaan.
Oi, kaikuja Suomeni maan.
3.5.2018.
Säv. Juha Lehmus 22.10.2020
Jos juoksen vain pellon yli.
Avaan vain metsän oven.
Kiveltä kivelle tulen.
Virta ei veisikään.
Jos lähden vain, ilta on kaunis.
Oletko vastassa siellä?
Syliisi otatko minut?
Taivas jo punertaa.
Juoksen vain pellon yli!
Pidäthän minua hyvin,
paremmin kuin täällä
kukaan milloinkaan?
Avaan vain metsän oven.
Kiveltä kivelle tulen.
Jos lähden vain, ilta on kaunis.
Virta ei veisikään.
18.10.2020
Säv. Juha Lehmus 20.10.2020
Ei
mikään ole mitään.
Huiluni
lyön!
Ei mitään, minkä
vuoksi.
Särkyköön vain!
Henkäys, toinen...
En tiedä, jos voin…
Soin,
hyljitty huilu,
soin kuiluja yön.
Ei mikään
meille vastaa.
Huiluni, soi!
Soi tuttuni tumma,
kauemmas
soi!
Henkäys, sitten...
En tiedä, jos voin…
Soin,
hyljitty huilu,
en muutakaan voi.
Laulas, laulas, tuutilintuseni.
Kutsus, kutsus, kultakyyhkyni.
Kutsus, kunnes laulus kohottaisi,
unohtaisi uneen nyyhkyni.
Lennäs, lennäs, leppäkerttuseni.
Lennäs luokse leikkiketojes.
Silmäs suljes, kuljes unenviljaa,
aivan hiljaa tuutimajoilles.
Ja jo laulais tuttu tuutilintu...
Ja jo tuoksuis marjapuuroni...
Ja jo unenpuusta putoaisi
tuutilinnun sulka käteeni...
21.9.20
Säv. Juha Lehmus 24.9.2020
I
Vihreä.
Oi,
vihreä kaikkeuden yö,
joka oven tavoin
avauduit,
kun
suutelit
minua.
Kultainen.
Oi, kultainen
auringon tie,
joka aamuna aaltosit,
kun
suutelit
minua.
II
Ennen en ollut
nähnyt.
Ennen en ollut tiennyt.
Rakkaani katsoo
minuun,
minä katson häneen.
III
Vihreämmät
kaikkeuden yötä
ovat rakkaani vihreät silmät.
Kultaisemmat
auringonvaloa
ovat rakkaani kultaiset hiukset.
Ja
korkealla vuorella odottaa. –
Ja
korkealla
vuorella odottaa
laivoista valkoisin.
IV
Oletteko
nähneet hänen vihreät silmänsä?
Kiellän katsomasta
niihin.
Oletteko nähneet hänen kultaiset hiuksensa?
Kiellän
koskemasta niihin.
Oletteko nähneet miestä, joka tähtiä
kalastaa?
Määrään, tuokaa heti hänet.
V
Olen
eksynyt rakkaastani.
Nyt kirjoitan runoja ja valitan.
Nyt
kirjoitan runoja tähdiksi,
runoja tähdiksi rakkaalleni,
joka
tähtiä kalastaa.
29.7.2020
Säv. Kaj Chydenius 30.7.2020
Säv. Juha Lehmus 4.8.2020
Arvi Kivimaalle
Me tiesimme silloin, mihin
me olemme kutsutut.
Mistä tulin, minne matka vienee?
Tiellä tuulee, elän eteenpäin.
Aamu nousee, kohta ilta lienee.
Pian unta, unohtuvaa, näin.
Olen varmaan ollut onnellinen,
kuullut vuoren kaiun ihmeellisen,
itkenytkin jonkun kyynelen,
mennyt pois, kun muuta voinut en.
Tiellä tuulee, tietä taakse jää.
Unta uutta silmä tähyää.
Me jotakin värisimme.
Me toisiimme katsahdimme.
Vielä kerran kuljen vuoritiellä.
Olet vierelläni, hymyilet.
Maailmassa, kahden vain me siellä.
Mitä etsit, enää kysy et.
Kaiken, kaiken, minkä näen, annat,
järven seljät, pilvet kultaiset!
Silmät suljen, lopun matkaa kannat.
Ylhäällä pois huolet suutelet.
Rakas, tuulee! Tule hakemaan!
Vuoritietä onko ollutkaan?
Tämä päivä on ihme ollut.
On ylösnousemus.
Kutsuin yön lauluista kauneimman. 2020. ntamo
AK 8.2.2020. Säv. Juha Lehmus 11.2.2020
