Minä puhuisin sinulle vielä
mäntyjen siniset ihmeet,
taivaan valkeuden hartaan,
pilvien koiruohovihmeet,
varjot ja kaipuun partaan.
Puhuisin, puhuisin… Kenties
kuuli yön tuuli ja murtui,
taukosi, toivoi, taas turtui.
Minä puhuisin sinulle vielä
lemmikin unesta häivän;
Ethän minua lailla
nousevan, laskevan päivän
unohda hellyyttä vailla?
Puhuisin, puhuisin... Tai en;
Tuuli vain humisi, huhui,
itsekseen, itselleen puhui.
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti