Elämä vuoroin
on luode ja vuoksi.
Elämän aalloilla askeleet juoksi.
Juoksivat päivät ja iltojen koitot,
unet ja valveet, ne haaveet niin loitot.
Kaiken sen lopulta mikä lie tulos?
Sydän vain sisään ja sydän vain ulos
hengittelee – sydän syytä ei kysy.
Ehkä se tietää sen, mikään ei pysy.
Noustua päivän jo ilta tuo kehdon.
Tuo mitä tuo... Kuulen pyynnön, en ehdon:
Jokainen hetki – se kuitenkin ota
todesta, oli se rakkaus tai sota.
Elämän aalloilla askeleet juoksi.
Juoksivat päivät ja iltojen koitot,
unet ja valveet, ne haaveet niin loitot.
Kaiken sen lopulta mikä lie tulos?
Sydän vain sisään ja sydän vain ulos
hengittelee – sydän syytä ei kysy.
Ehkä se tietää sen, mikään ei pysy.
Noustua päivän jo ilta tuo kehdon.
Tuo mitä tuo... Kuulen pyynnön, en ehdon:
Jokainen hetki – se kuitenkin ota
todesta, oli se rakkaus tai sota.
1.1.2014
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti