KISSAN UNTA

Ja kissasta tuntuis, kuin se tuntisi 
kaiken ennalta jo…
Lie leikkineet ennenkin sovussa 
kissat ja aurinko… 

Se on valoa latkinut kyllä!
Ja nyt se kehrää ja levähtää!
Vaan varo, jos varjokaan hyppää, 
jopa käpälä välähtää!

Ja sen unessa tuntuis, kuin se lentäisi 
hopeakaloina
taivaan syvässä sinessä 
pieninä valoina...

Ja auringon aukioilta 
kerma keltainen kuppiin uis!
Ja sama häijy ja väijyvä riemu
ritirinnanpa kur-naukuis.

PIIPEROINEN PAAPEROINEN

Piiperoinen paaperoinen,
mumman lulla, paapan lellu,
hyppeli niityn yllä.
Se helppoa on kyllä.

Piiperoinen paaperoinen
kesän kukkia jututti,
keijunkaisia opetti
puhumaan ihmisten kieltä,

vaikka eihän mieltä tietenkään
siinä olekaan,
sillä eiväthän keijunkaiset 
puhu sanaakaan.

Mutta Piiperoinen paaperoinen
ei välittänyt siitä,
vaan tarraten pilvenhahtuvasta −
roikkui parrasta valkeasta!

Se oli Jumalan syli!
Ja Piiperoinen paaperoinen
sanoi: − Kukkuluuruu!
Mitä kuuluu?

Oletkos jaksellut hyvin?
Ja säikähti Isäjumala,
jonka pitkästä parrasta
roikkui se pieni tytti,

niin pian hymyilytti.
− Kiitos kysymästä,
hyvin tässä voinen,
vaan sanohan Piiperoinen,

mikä tuuli se sinua toi?
− Jaa, kun en tietää sitä voi!
 Minä hyppäsin vain,
minä hyppäsin noin,

kuin mumman lulla,
kuin paapan lellu,
ja vieläkin hypätä, 
näytänkös, voin!

KUTOJA

Rakkauden loimi? Räytyä, kuolla.
Sydämenlanka? Syntyä, kai,
aikeittein, toiveitten tuolla puolla.
Joku, en minä, valmiiksi sai

kankaan sen, joka on puhtainta pirtaa,
kyynelten, ilojen, surujen virtaa,
verta, tuskaa, lihaa, luuta,
yötöntä yötä, valkeinta kuuta,

kankaan sen, joka lie jumalten juomaa,
jääkukan hauraus, katseen vain luomaa,
taivas tähdin putoilevin...
Minä... minä, kuvittelin

käteni, runoni - kangaspuuni!
Käteni käsiisi! Silmäni, suuni!
Joku... en minä, valmiiksi sai.
Katkesi… sydämenlankani kai.

26.10.2016

OLEN TULOSSA

Olen tulossa luoksesi.
Joka askelma kertoo.
Mesimarjasi. Kuuletko?
Pääskysi sun.

Ja hyvin käy tässä.
Tämä untahan on.
Käy rintasi kiharaan
sormeni mun.

Ja jos havahdan, herään,
leivänmureni kerään.
Mökin pienen vain, erään
rakkaimman nään.

Unen portaita kuljen.
Sulan kuunvaloon. Suljen
silmäni, avaan - -
ja iäksi jään.

24.10.2016.
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

PALOKÄRKI VELJELLEEN

− Pian on syksy ja halla vie elon.
Rauhallisesti,
ja niin kuin ennen,
hiipuminen
on kaiken
elämisen menon.

− Tämän kuulin, veli hyvä,
suulla hongan,
vanhan kelon,
miten kesti
omituisesti
monen metsäpalon verran.

Ja joka kerran
yhtä
oli hämmästyvä,
että sittenkin,
tuli syksy
myöhemmin.

Talvi mitenkuten
selvittiin.
Kevään tullen
maata myöten
kylmänkukkiin,
taikka huutoon

kuoviserkun,
jopas joskus hirvensarviin,
törmättiin.
−  Niin tehtiin,
veliseni, elettiin!
Ja yhtä lailla

veljen lakki
punaisena hohtaa,
−  Syksy iskee, vaan
sen tehköön!
Ei nämä veljet
kovempaansa kohtaa.

Omituisia unelmia

Omituisia unelmia nousee mieleeni, kun katselen,
miten tulenliekki savuksi kiertyy – kadoten.

Ja hiillos, hehkuvin silmin, joka palaa, katoaa.
Hän lämmitti käsiäni, vaan nyt niitä paleltaa.

Omituisia unelmia nousee mieleeni, kun kuuntelen.
Kuulen kaiken käyvän unien tupiin – hyräillen.

Ja aamun kultainen kissa hyppää syliin, naukaisee.
Hän kosketti hiuksiani, hän – jälleen ne aukaisee.

16.6.2016

LASSE PIENI

Zacharias Topelius, 1874.

Suurensuureen maailmaan,
Lasse, Lasse pieni!
Suurempaan kuin uskotkaan,
astut, Lasse pieni!

Siellä kylmää, polttavaa,
Lasse, Lasse pieni!
Isä taivaan aikaan saa
kaiken, Lasse pieni!

Monta kohtaat kulkijaa,
Lasse, Lasse pieni!
Onnellisin Jumalaa
muistaa, Lasse pieni!

Enkelinsä varjellen
käskee, Lasse pieni!
Tieltäs käärmeen jokaisen,
Lasse, Lasse pieni!

Sanohan, nyt tahdotkaan
Lasse, Lasse pieni!
Kotiin vaiko maailmaan,
Lasse, Lasse pieni!

Suom. Aunimarjut Kari, 2016.

Pienen veneen laulu

Laula: Pienen veneen laulu.
Näe: Iltataivaan taulu.
Kuule: Laivat ulapallaan.
Tunne: Vedet syvät allaan.

Mutta: Tyynny, tuuli, turru!
Mutta: Laannu, laine, murru!
Vaiti tähti! Vaiti heinä!
Mitä välkät, helkätkään!

Kerran: Sydämestä läpi 
syliin sykerryttävään.
Nyt… : − On jo myöhä, 
miksi jäädä pimeään?


22.4.2016
Kaj Chydenius on säveltänyt runon 23.4.2016

AINON LAULU

Miksi en minä menisi,
menisi, kerran on mieli?
Mieli ei väkisin väänny.
Pää ei käskien käänny.
Siikana selvillä selillä,
piikana kylillä hyvillä,
supajaisin, hupajaisin,
ajan ahtaita pauloja.

Laine, laulat laulamattas.
Tuuli, tuuit tummanakin.
Tähti, sytyit, tähti, sammuit.
Ja minäkö pitäisin lukua?
Kaahluttelen, korja, lintu,
uinpa, ulpukan kukka,
aamun armas-autereita,
veen välkkyjä hopeita.

28.2.16
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.