Z.Topelius mukaan
Näe oksalla lintu aamujen koissa,
luonani tässä − luotani poissa.
Näe kauan sitten syliini käy
jotakin, mitä enää ei näy.
Näe kevääsi ainut toivosi kerkkä,
valveesi tumma − laulusi herkkä.
Näe kauan sitten silmiisi käy,
jotakin, mitä enää ei näy.
Näe, syksyn on viima!
Näe, tuulen on tie!
Näe, liukas se polku,
korpia vie!
Ja kauan on siitä,
kun matkalle lähti
ne kaksi, vaan yhä
koivussa tähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti