MUSTARASTAS

Kuule laulusi kutsu ja lennä.

Salli itkusi irrota, mennä.

Nouse vuorille, tiedät minne.

Anna kipusi hellitä sinne,

anna hellitä tähtien lomaan.

Käännä silmäsi mahdottomaan.

Pese pettymys öiseen virtaan.

Jätä toiveesi aikojen pirtaan.

Se jos kaihoa kummallista, -

se jos kaipuun tajuamista, -

se jos ikuisen ikävää, -

se jos hellyyttä hämmentävää, -

mustarastas sentään

vuorilta visertää,

kuule laulusi kutsu ja lennä,

hellyyttä hämmentävää.


28.7.20

Säv. Kaj Chydenius 29.7.20

Säv. Juha Lehmus 30.7.20

Minä laulan

Minä laulan laulua,
pientä,
kenties kaukaista.

Laulan laulun läpikuultavan,
tai väkevän
hämmentävän –

paulan talvilintuineen
ja ajan kauniin kohinan,
josta mitään et tolkkua saa.

Mutta laulan sittenkin!
Ovat laulun langat minussa.
Ovat laulun langat minussa,
et sinä kuitenkaan. –

Minä laulan laulua,
jossa sade uneen tuudittaa,
jossa tuuli puitaan hyväilee,
jossa meri rannan suutelee,
vaan et sinä minua,
vaan et sinä minua. – 

17.7.20
Säv. Juha Lehmus 21.7.20

AANA

Aanan jo sinusta tunnen,
etiäisen eteisestä.
Hulahtaa huoneeseen tuuli.
Sujahtelee tukan alle.
Laulas vielä, porraslauta,
jopa lonksutkin somasti!

Keräänkin käsiini helmat.

Juoksenkin vastalle vallan!
Lienet jo pihalla varmaan.
Kuinka oisit muuallakaan!
Tai, jos vasta teet lähtöä,
tulet sitten illemmalla.

Näin minä, hupakka, luulin.
Etpä tullut, tuli ilta.
Jäähtyi leipä lautaselle.
Sammui se saunan pesäkin.
Oli aana arpapuoli,
etiäinen eksymästä.

TIESIN

Milkalle ja Tonille  Satuhäissä 6.7.2020

Tiesin sen, ennen kuin tiesinkään,
että sinä olet kuninkaani,
että minä olen
kuningattaresi,
sinun satusi, rakkautesi,

ja että vain toisissamme on
ajan virtaava valtakunta,
jota hallitsemme,
kun katselemme
tätä iäti ihanaa unta,

ja että linnakkeemme muurit,
vahvat rakkaudesta,
kohoaisivat suudelmin
pilviin ja pilvistä tähtiin!

Tiesin sen, ennen kuin tiesinkään,
että sinä olet kaivattuni,
että minä olen
suunta askeltesi,
sinun laulusi, kaipauksesi.

2.7.2020
Säv Kaj Chydenius 3.7.2020
Säv Juha Lehmus 3.7.2020

RAKASTAN SINUA

I

Rakastan sinua aina.
Olenko sanonut sen?
Olenko sanonut sen, että et ole

luotani ollut poissa.
Olet vierellä tässä,
elämäni tänään ja aina,
sillä rakastan sinua,
olenko sanonut,
rakastan sinua
aina.

II

Viivy vierelleni.
Jää putoamaan.
Ole taivaani
viimeinen tähti,

jota toivoa saan!
Tule tuulen
tuomana vaikka!
Tule mereni

murheena, taikka
aurinkoisena aamuna,
tule haaveena,
haamuna.

Tule ennen kuin jo on
liian myöhäistä.
Viivy vierelleni.
Älä lähde pois!

Sillä sinä jos et tule,
ei tule kukaan,
ei tule kukaan,
jos sinä et tule.

III

Sinä olet ainoani.
Olenko sanonut sen?
Olenko sanonut, että ei ole
rakkaampi ollut toinen,
Olet onneni tässä,
puolisoni tänään ja aina,
sillä rakastan sinua,
olenko sanonut,
rakastan sinua
aina.

5.7.2020

Milkalle ja Tonille Satuhäissä 6.7.2020
Säv. Juha Lehmus 11.7.2020

HENKI

Ajassa täällä mikä ihminen on?

Vain henkäys hento? Tuulen tuominen?

Vain aamun kulta? Illan viime puna?

Vain kuvastuma tähden etäisen?

Ja mihin johtaa mielettömän miete?

Ja milloin kohtaa totuus tutkijaa?

Tokko koskaan. Lie vain ajanviete

olevaisen syitä aavistaa.

Alusta loppuun olkoon lausumaton!

Ja jääköön pimeys päälle vesien!

Vain kuvittelen, tunnen, ylleen hengen,

yön loputtoman, hellän keveyden.

Ajassa täällä olen mikä olen.

Vain henkäys hento! Tuulen tuominen!

Tai aamun kulta... Illan viime puna...

Tai heijastuma hengen hiljaisen.

22.9.2014
Säv. Juha Lehmus 27.6.2020

Elämän pitkillä pientareilla

Mitä lie minulla tekemistä elämän pitkillä pientareilla,

maailman markkinakujilla, tupakkirulla taskussa?

Missä lie se tuttu portti, tuulihaka, kärrynpyörä,

karhun raskas rahakarva, kotikoivun vieno heilu?

Missä lie ne ilovirret? Missä lie ne tuutilaulut?
Kutsuvatko linnuksensa? Muistavatko omaksensa?

Kuljen pitkin turunteitä, hämäläisten härkäteitä.
Mitä se kuuluu kenellekään, jos on roska silmässäni.

Eivät laula aallon liplat. Eivät puhu tuulen suhut.

Ei tule vastaan seppelöity. Yksin ovat tähdet yössä.

Tuulisena päivänä 3.7.2020