Minä laulan laulua,
pientä,
kenties kaukaista.
Laulan laulun läpikuultavan,
tai väkevän
hämmentävän –
pientä,
kenties kaukaista.
Laulan laulun läpikuultavan,
tai väkevän
hämmentävän –
paulan talvilintuineen
ja ajan kauniin kohinan,
josta mitään et tolkkua saa.
Mutta laulan sittenkin!
Ovat laulun langat minussa.
Ovat laulun langat minussa,
et sinä kuitenkaan. –
ja ajan kauniin kohinan,
josta mitään et tolkkua saa.
Mutta laulan sittenkin!
Ovat laulun langat minussa.
Ovat laulun langat minussa,
et sinä kuitenkaan. –
Minä laulan laulua,
jossa sade uneen tuudittaa,
jossa tuuli puitaan hyväilee,
jossa meri rannan suutelee,
vaan et sinä minua,
vaan et sinä minua. –
jossa sade uneen tuudittaa,
jossa tuuli puitaan hyväilee,
jossa meri rannan suutelee,
vaan et sinä minua,
vaan et sinä minua. –
17.7.20
Säv. Juha Lehmus 21.7.20
Säv. Juha Lehmus 21.7.20
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti