AANA

Aanan jo sinusta tunnen,
etiäisen eteisestä.
Hulahtaa huoneeseen tuuli.
Sujahtelee tukan alle.
Laulas vielä, porraslauta,
jopa lonksutkin somasti!

Keräänkin käsiini helmat.

Juoksenkin vastalle vallan!
Lienet jo pihalla varmaan.
Kuinka oisit muuallakaan!
Tai, jos vasta teet lähtöä,
tulet sitten illemmalla.

Näin minä, hupakka, luulin.
Etpä tullut, tuli ilta.
Jäähtyi leipä lautaselle.
Sammui se saunan pesäkin.
Oli aana arpapuoli,
etiäinen eksymästä.