Oi, kesäyö, jos syliis sun,
sun helmaas jäädä saisin,
ei mikään minuun yltäis
ei kipu, surukaan.
Niin unohtuis pois maailma,
ja ääntäkään ei kuuluis,
ei kuuluis,
enää elämäni kaipuut.
Oi, kesäyö, jos hiljaisiin,
sun syliis, niityillesi
vain tulen paljain jaloin,
näin, mielin pyytävin,
niin aukeaishan auteres,
ja aukio ois siellä,
ois siellä,
minun unistani kaunein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti