Pimeys maailman ylle laskeutunut on,
pimeys, kuoleman koira, päätön, tunteeton.
Valolle äiti ristii kätensä; en saa
pelon, pimeyden vuoksi koskaan luovuttaa.
Pimeys, lastani et vie. Yhtäkään heistä et.
Lapseni, mukana muiden, huomisen valaiset.
Rauhalle äiti ristii kätensä; taas voin
kuulla lapseni äänen, uuden aamunkoin.
3.4.22
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti