Hellyttävä koha tuulen.
Nousee, laskee, verkalleen.
Silmät suljen, seuraan, kuulen
tuulen puheen sydämeen.
Kuulen, niin kuin ennen aina.
Milloin? Enää muista en.
Suostutellen: silmäs paina
kiinni, hetken lapsonen,
kiinni, ettet itseäsi
kauas etsi, näe vain,
juuri tähän, sisimpäsi.
Tuulta kuulin, löytää sain.
Olen tottunut matkaan,
ei väliä suunnan.
Askel askeleen jälkeen,
päivän jälkeen taas päivä,
kohtaamatta
toista ihmistä,
joka minua koskaan
täysin ymmärtää.
Olen tottunut tietoon,
sain tietää jo kaiken.
Kaipuun hetkiä vain on,
illan perään vain ilta,
löytämättä
niistä lohdutusta,
joka minua voisi
täysin vapauttaa.
Olen tottunut yöhön!
Olen tottunut aamuun!
Olen tottunut matkaan,
ei väliä suunnan!
Olen tottunut siihen,
etten sinua koskaan,
etten sinua koskaan
enää luokseni saa.
Oi, kesäyö, viivy, viivy! Suo katsella kauneuttas!
Tuot lohtua ihmeellistä, suot rauhaa sun rauhastas.
Jo tuulonen tyyntyy, pienin jo lintunen vaikenee.
Ja kuulaan kesäyön huomaan mun mieleni haaveilee.
Vaan liki on ahnas aika. Käy yllämme vuolas vuo.
Ei elämä kauaa kanna, ei haaveilla liikaa suo.
Siks, rakkaani, joudu, joudu! On syleilyyn hetki vain,
vaan hetki kesäyön kuulas, kun syliisi jäädä sain.
Jo hohkaavat syksyt haljut, kuin huokaukset eiliset.
Ne vartovat kummeksuen, vaan lausumme rukoukset.
Oi, kesäyö, viivy, viivy! Suo katsella kauneuttas!
Tuot lohtua ihmeellistä, suot rauhaa sun rauhastas.
AK 22.6.22
Säv. Juha Lehmus 24.6.22
Tuuli jää koivujen lehtiin
hellästi kohisemaan,
aallon liplatus rantaan,
pilvet unelmoimaan.
Lintu jää laulamaan yöhön,
kukkaset aukeamaan.
Minne jäin itse, minne?
Uniini unohtumaan.
Ihanin laulaa yölintu,
kun silmäsi, väsynyt,
suljet, kuljet − jää hetki
unien kunnaille nyt.
Vaan sielläkin tuuli kulkee,
koivujen lehdille jää,
sielläkin aallon lipla
rannalle ennättää.
AK 11.6.22
Säv. Juha Lehmus 13.6.22
(Muuan rakkaustarina, jos sitäkään)
Ei ole kertomista.
Ei ole muistelemista.
Ei ole yhtään mitään,
ja kuinkapa olisikaan.
Ilta vain hetken viipyi.
Kiilu vain liikehti luota.
Lintu jos liikkui, lauloi
laulun lyhyen.
Ei ollut tietä, tienviertä.
Ei ollut lastua laineen.
Ei ollut tupaa tulla,
ja kuinkapa olisikaan.
Oli vain haave huono.
Muuan vain hailakka tähti.
Aatos jos oli, siitä
koskaan kuullut et.
AK 4.6.22
Säv. Juha Lehmus 5.6.22
Outo on elämän kylä.
Kulkijaa tulee ja menee.
Mikään ei ikäänsä pysy.
Kaikesta luopua pitää.
Sanoivat yhtä ja toista.
Kukaan ei kuitenkaan tiennyt.
Ilta vain tumma ja tuttu
tomuksi katoamassa.
Kuuntelin, tuuliko siellä.
Kuuntelen, kurkotan ylös.
Taivutan ylhäisen oksan,
syreenin lempeän sinen.
Kuuntelin, tuuliko siellä.
Kuuntelen, kurkotan ylös.
Taivutan ylhäisen oksan
peitoksi eksyneen tytön.
AK 6.6.22
Säv. Juha Lehmus 8.6.22
