MUSTARASTAS, HELKÄ

Nocturne

Kesäyö, tuot haaveen vierelleni, 

laulun kauniin. Mustarastasta 

kuuntelen, yön tuttu, tuntojeni,

minkä laulaa, lauloi sinusta. 

Lauloi, ettei pitänytkään pyytää. 

Syksy-yöt pois pyytämättään hyytää. 

Lauloi poissa, ikuisesti poissa, 

olimme jo, häilyt aamunkoissa. 

Apea on yksinäisen mieli. 

Joutsenpari lentoon lehahtaa. 

Valkoisinaan lumpeet, kaipuunkieli. 

Mieli usviin toisiin vaeltaa. 

Mustarastas, helkä kauneimmasti!

Helkä kauas, kaipuun ääriin asti!

Ja kenties, hetken läpikuultavan, 

pääni painoin syliin rakkaimman. 

AK 9.6.22