Outo on elämän kylä.
Kulkijaa tulee ja menee.
Mikään ei ikäänsä pysy.
Kaikesta luopua pitää.
Sanoivat yhtä ja toista.
Kukaan ei kuitenkaan tiennyt.
Ilta vain tumma ja tuttu
tomuksi katoamassa.
Kuuntelin, tuuliko siellä.
Kuuntelen, kurkotan ylös.
Taivutan ylhäisen oksan,
syreenin lempeän sinen.
Kuuntelin, tuuliko siellä.
Kuuntelen, kurkotan ylös.
Taivutan ylhäisen oksan
peitoksi eksyneen tytön.
AK 6.6.22
Säv. Juha Lehmus 8.6.22
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti