Tulen kaikkeuden kautta ja tyhjyyden,
aarteina nousevan päivän,
tummana lumona joutsenen,
henkenä tuulien kanteleen,
valona muistojen häivän,
kultana kuutamon hämmentävän,
tulen rakkaana hymynä ystävän,
kaipauksen myötä ja kyynelen,
verkoissa aurinkolaivan,
ja silti − köyhänä aivan.
AK 18.7.22
Säv. Juha Lehmus 19.7.22
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti