Silloin minua vielä kerran muista

     

Kun olen mennyt, minua muista,

kauas mennyt, maahan hiljaisuuden,

kaukaisuuden takaa minut muista,

kun syksyn lehdet putoilevat puista.

     Silloin minua vielä kerran muista.

Minut, kun olen mennyt kokonaan,

muista − kätesi löytää jälleen sain.

Muista, kun olen mennyt kokonaan,

ja katso, mennä on osatotuus vain.

     Silloin minua vielä kerran muista.

Ja kaikki tuo, mitä suunniteltiin.

mitä toivottiin ja odotettiin,

ja muista taas, mitä suunniteltiin,

ja mistä lakkaamatta haaveiltiin niin.

     Silloin minua vielä kerran muista.

Jos minut hetkeksi unohdatkin,

älä sure, vaan jatka elämää,

jatka hetket hyvät, vaikeatkin,

voi eteenpäin vain jatkaa elämää.

     Silloin minua vielä kerran muista.

Sydän tietää

On maailman äärissä toisin. 

Ei katsetta lämmintä, hämmentävää. 

Maailman äärissä unohtaa voisin, 

jos mitään ei jäljelle jää? −

Viime itkuni vaikeroisin, 

kaipuun katoamaan,

sydän itkisi, vaikeroisin,

kaipuun luoksesi katoamaan.

On kaukana, kaukana siellä

yön piennar niin lämmin ja levollinen.

Maailman äärissä pitkällä tiellä,

ja sydän on valinnut sen −

mutta tietää, ei sitä kiellä,

kerran putoamaan,

sydän tietää, ei sitä kiellä,

tahdoin silmiisi putoamaan.

AK 14.6.23

Song - John Donne

Tähdenlentoon kurkotan,

kaivan jälleen alruunan.

Vähin vuosin katoan,

orpo, onnun, nilkutan.

Kuulla merenneittä taisin −

kateudenko unohtaisin,

            kielen,

            mielen,

jalon, rehellisen saisin?

Oudot synnyit näkemään,

nuo silmiltä salatut,

vaan eteenpäin, väsymään

käy vasta, kun harmaannut.

Ja kerro kernaan minulle,

jos suotu, tuotu, sinulle,

              naista,

              maista,

on kuunaan luotettavaista.

Ja jos näin ois, hihkaise!

Teen pyhiinvaelluksen,

vaan ellet, en harkitse,

vain varuiksi vilkuilen.

Ja jos ois lihaa, luutakin,

ja viimein hälle kirjoitin,

              kaulaa,

              paulaa,

monen ennen tätä taulaa.

John Donne. Song. 1633-69.

Suom. AK 20.6.2023