Tähdenlentoon kurkotan,
kaivan jälleen alruunan.
Vähin vuosin katoan,
orpo, onnun, nilkutan.
Kuulla merenneittä taisin −
kateudenko unohtaisin,
kielen,
mielen,
jalon, rehellisen saisin?
Oudot synnyit näkemään,
nuo silmiltä salatut,
vaan eteenpäin, väsymään
käy vasta, kun harmaannut.
Ja kerro kernaan minulle,
jos suotu, tuotu, sinulle,
naista,
maista,
on kuunaan luotettavaista.
Ja jos näin ois, hihkaise!
Teen pyhiinvaelluksen,
vaan ellet, en harkitse,
vain varuiksi vilkuilen.
Ja jos ois lihaa, luutakin,
ja viimein hälle kirjoitin,
kaulaa,
paulaa,
monen ennen tätä taulaa.
John Donne. Song. 1633-69.
Suom. AK 20.6.2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti