Alituinen huominen olin hänelle
lempeä päänvaiva
miten rakastinkaan häntä
kuin kuumeista unta
kuin jääkylmää lunta
saunaiholla
Ja sitä miten katsoi
kun vettä kantoi
kaiken sanoen
kaiken sanomatta jättäen
yhdellä silmän luonnilla
miten rakastinkaan häntä
Viattoman sieluni
vain häpeilemättömän lapsellisuuteni
onnestani tahtoen ja saaden
Köyhä kalastaja
miten rakastinkaan häntä
*
Unohtaakseni hänet on minun ensin unohdettava itseni
rakastettava sataa miestä tuhatta naista
kymmenentuhatta lasta tuskalla synnytettävä tähän
ristiriitojen täyttämään maailmaan
Sitten kenties voin pukeutua mustiin tai
sytyttää hiukseni palamaan
*
Unohtaakseni hänet on minun ensin valmistauduttava hyvin
on tehtävä suunnitelmat siivottava komerot
suukotettava lapset on kirjoitettava kirjeet
tärkeille henkilöille erityisesti hänelle
Sitten kenties voin nukkua pääni selväksi tai
kävellä mereen
*
Mutta ei
valitset sen toisen
alistuvan ja nöyrän
sen joka pelkää pimeää
valitset lantion kaaren pakenevan hitauden
tahdot kuiskaukset huudon kaiken sen muun
täydet rintani tottakai ota molemmat
ei en tarvitse ääntäni sen vertaa huuliani
pienet jalkani ole hyvä pidä hyvänäsi
Pettynytkö
mitä se on
*
Siivet vai hännät rakkaani
kuinka pukeutuisin iltaa varten
vaikka mitä sen on väliä
tunnemme alituisen kauheuden alusta loppuun
iloisena ilkkuvaa huomista emme kiinni saa
eikä meillä ole ikuisuuksia kuin
kohteliaisuuksia
*
Anteeksiantojen tuolla puolen
sulkeutua suureen avuttomuuteensa
alati hellittämättömään rajallisuuteen
kenties jumaluuteen jota ei ole
aikaan ennen ensimmäistä hetkeä
mitä on ollut ja on
mitä ei koskaan tule olemaan
kehien ja piirien
ääriviivojen mennen
kun aivan pian
melkein jo saavuttaneensa tietää
Oi miten ihanan tyhjänpäiväisyyden
tämän ja tuon
tämän ja tuon
näiden häikäilemättömien kesäpäivien syleilyn
loputtoman matkan silmää räpäyttämättä aivan niin
vain tajutakseen yhä elävän leppymättömän hellyyden
pilvien aaltojen lintujen puiden latvojen
lukemattomien samankaltaisten hetkien
meissä väijyvien
