En minäkään
En itkenyt, en sanojasi surrut.
Kyyneleet? Ne tuli muuten vaan.
Rakastinko? En, en minäkään.
Sydän, niin, se nyt on sellainen.
Tuuli kuivaa sateen jäljet.
Päivän ilta väsyttää.
Kun olet mennyt, syttyvät tähdet,
kun mennyt olet tähdet syttyvät!
Laulakaa linnut te vaan
sydänsurut unholaan,
ja uuteen rakkauteen
minut saakaa uskomaan.
En kääntynyt, en luotasi mä mennyt.
Askeleet vain vaati juoksemaan.
Kaipasinko? En, en minäkään.
Sydän kuvittelee toisinaan.
(Kaj Chydenius on säveltänyt runon)
Muisto kuutamolla
Aaro Hellaakoskelle
On sydämeni kuutamoiseen kesään
jäänyt jälki rakkaudestasi.
On jäänyt ilta tyyni, syliin,
hymyilyyni.
Kuun alla varjot kutoo
huntujaan.
On sydämeni kuutamoiseen kesään
muisto jäänyt rakkaudestasi.
Ei soita surut siinä, eivät
kuusten huilut.
Yön hiljaisuuus vain kulkee
valkea.
Taivaanavaimen kun jätit,
kukan hennon kädelleni,
tiesi kumpainenkin mitä siinä
sulkeutuu.
Mennyt hymyin mieleen palaa,
oveaan ei vain se avaa,
silti avaintamme kannan yössä
elokuun.
(Kaj Chydenius on säveltänyt runon)
Toisenlainen nocturne
Olen suudellut hiljaisuuden hedelmän.
Olen juopunut armosta taivaan.
Pettänyt jos olen ylpeän
elämän, sain mitä hainkaan.
Näin olen valmiina ollut,
iätön, yön viitan alla.
Ikävää ei täällä, pelkää
läheisyyttä vain kaikkialla.
Tunnetko yön? Olen yhtä,
rakkautta, pehmeä pimeys.
Jossakin varjoton, aavistin,
valo, sieluni särkynyt eheys.
(Mikki Nuorivaara on säveltänyt runon)
Elegia
Päivät joutuu aina illan helmaan,
ajat muuttuu niin kuin taivaan kuu.
Eilen nauroin, huomenna jo huokaan,
milloin muisto kaunein unohtuu.
Olit niin kuin kesäsade lämmin,
tuoksu ruusun lumivalkean.
Taivas tietää, luotasi kun lähdin,
toivoin kohtaavani kuoleman.
Älä kysy, miksi sydän särkyy,
miksi tuulta lehdet rakastaa.
Saapuessa syksyn meidän täytyy
irti päästää, vaikka kukkii maa.
Aika kultaa monen menneen erheen.
Kenties emme koskaan kohdanneet.
Vai jäimmekö me alle kesäsateen,
olemmeko juuri suudelleet?
(Kaj Chydenius on säveltänyt runon)
Kansanlaulun tapaan
Poimitko kukkia, ihanainen?
Lumpeita vainen, lumpeita vainen.
Vain muutaman...
Kenelle poimit, kaunokainen?
Morsiammellen, morsiammellen.
Vain muutaman valkean...
Lienet itsekin seppeltä vailla?
Lienenpä vainen, lienenpä vainen.
Vain muutaman valkean lumpeen...
Keneltä kysymään ihanaista?
Ahtolan häistä, Ainon häistä.
Vain muutaman valkean lumpeen
ummun poiminen itselleni.
Aivan varmasti
Aivan varmasti rakastaa
ja suudella mielin määrin
tahdon sinua ihanaa,
jos toisin käy, käy väärin!
Ja aivan varmasti enemmän
oot muita tullen mennen!
Nyt vasta alan elämän,
en elänytkään ennen!
Ja aivan varmasti, tiedä se,
me nousemme ylös asti
rakkauden vuoren huipulle
ja palamme ihanasti!
(Kaj Chydenius ja Oliver Kohlenberg ovat säveltäneet runon)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti