Minä olen pikku Huhu.
En pukahda, en puhu
itse sanaakaan,
mutta minusta puhutaan.
Ja joku aina tietää,
ja joku paljon sietää,
ja arvaahan jo sen,
on Huhu syyllinen!
En pukahda, en puhu
itse sanaakaan,
mutta minusta puhutaan.
Ja joku aina tietää,
ja joku paljon sietää,
ja arvaahan jo sen,
on Huhu syyllinen!
En syntymääni muista,
vaan tietävistä suista,
ihmisien siis,
sen kuulen, muusta viis!
Vaan mitään pikku Huhu
ei pukahda, ei puhu,
niks, naks, tai huomenna
ei ole Huhua.
Sillä onhan myöskin Huhun
− hei vihdoin viimein puhun! −
vapaus, eihän saa
ketään pakottaa.
Vaan joku aina tietää,
ja sattuu, ei voi sietää,
vaan nostaa äläkän,
ison, ilkeän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti