Niin, elää Perämeren rannalla
kaupunki soma, pieni, nukkuva.
Ei tapahtua yhtään mitään voi,
vain tuuli, jos ei nuku, huminoi.
Lapsetkin tietävät sen, tuijottaa
ei sovi siellä vastaantulijaa.
Siis vieras, aivan turhaa odottaa,
et ystäviä ihan heti saa!
On se noita ilmoja pidellyt,
ja mistähän se tuuli tuulee nyt?
Illaksi jospa se jo selkenee.
Se sadetta ei aio eikä tee.
Niin, joskus tuntuu, olen muualta,
vieraita ovat joka ainoa.
Pois lähdin yhteen aikaan, mutta sen
vain sisälläni pidin vaieten.
Kuitenkin, jonkinlaista elämää
voit saada, kokeilepa viheltää!
Kas vihellys ja kaikenlainen muu
erilainen heti erottuu.
28.5.12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti