Romanssi

Taivas − korkea.
Maa − kylmä, matala.
Meri väikkyväinen.
Meri väikkyväinen.

Niin, niin ihanina
pilvinä, yön tähtösinä,
kallioina rannan…

Niin, niin kaikkialla,
korkealla,
matalalla,
ui minun lintuseni,
ui minun lintuseni.

Päivä – päättyvä.
Yö – pitkä, pimeä.
Kuolon aika tyhjin.
Kuolon aika tyhjin.

Heiluu heinänvarsi.
Hallayö käy − kuuli, karsi,
huokaukset tuulen…

Keinuit unessani,
kauneimpani,
kalleimpani,
en liene herännytkään,
en liene herännytkään.'

23.6.13

Suukko auringolle

Kauan olet, aurinko, itään ja mereen,
purppuran loistoon, yön henkeen ja vereen
uskonut maani − perhosen lennon,
ruohon, korennon, kukkasen hennon.

Kauan olet, aurinko, länttäkin käynyt,
jättänyt meitä et kuitenkaan, taas nyt
tuollahan lasket − iäti loistat,
rauhaa, onnea, lempeyttä toistat.

Ystävä, tiedän, en toivoa heittää
saisi, voit kaiken, voit murheeni peittää!
Turhaa on tuomita auringon luomaa.
Uneni siunaa ja toiveeni huomaa!

Äiti jo neuvoi, ja äidit ne tietää,
murheiden muistajaa aurinko sietää
huonosti, siksi suo, sallithan, peitän
mietteeni, yhden vain suukkosen heitän.

22.6.13

Einolle, täältä

Kaipauksen kauneus kaikkialla!
Kesäillan kaihomielisyys!
Kaiken saa vain kauas katsomalla;
näkyviin käy näkymättömyys.
Ja jos runoasi täällä luinkin,
ja jos samoin sanoin mietteet puinkin,
kiitokseni – koskit! − ymmärtänyt
lienen samaa, vaarat, varjot nähnyt,
tavoittanut: turhaa tuska on,
niin kuin kaikki alla auringon.

Sitä laulaa tahdon, mitä lauloit.
Syleily ei pääty milloinkaan!
Rakkautta, ikuisuutta kauloit!
Aika seisoi, kääntyi katsomaan…
Kuka tulee? Tuttu? Tuntematon?
Ken se astuu? Ennen astumaton?
Kenen onni? Kenen tosi uni?
Ken hän lienee, kaunis kaivattuni?
Vuosisadat vielä vierivät,
vielä sielut jossain yhtyvät.


19.6.13

Onnellisen naisen laulu

Rakastan sinua, mutta…
Toistakin rakastan.
En ole pahoillani.
Teidät molemmat haluan!
Eräänä aamuna kenties
ei ole kumpaakaan −
kolmas on vierelläni, neljäs
ovella tulollaan.

Mustasukkaisuutta, sitä
pelkään kuin kuolemaa.
Ei ole olemassa
mitään eroa katkeraa!
Suutele minua rakkain!
En pane vastaankaan!
Suutele raivoisasti, kunnes −
kunnes me kaadutaan!

Rakastan sinua, mutta…
Rakastan muitakin.
En silti unohtanut.
Olit unohtumattomin!
Miten voi kyltyä kyllin,
jos yhtä rakastaa?
Viides vie minut kauas, kuudes,
seitsemäs odottaa!

Kyltymättömyyttä, sitä
osaanhan arvostaa.
Ei ole olemassa
onnen janoa jalompaa!
Suutele minua rakkain!
En pane vastaankaan!
Suutele raivoisasti, kunnes −
kunnes me kaadutaan!

Liioittelin. Kiusasin. Sinä,
ehkäpä, kestät sen?
Ei ole muita missään.
Olet mieheni jokainen!
Sinua jumaloin yksin,
saa luulla muuta et!
Olen niin onnellinen, kun vain
minua suutelet!

18.6.13

Minä puhuisin sinulle vielä

Minä puhuisin sinulle vielä
mäntyjen siniset ihmeet,
taivaan valkeuden hartaan,
pilvien koiruohovihmeet,

varjot ja kaipuun partaan.
Puhuisin, puhuisin… Kenties
kuuli yön tuuli ja murtui,
taukosi, toivoi, taas turtui.

Minä puhuisin sinulle vielä
lemmikin unesta häivän;
Ethän minua lailla
nousevan, laskevan päivän

unohda hellyyttä vailla?
Puhuisin, puhuisin... Tai en;
Tuuli vain humisi, huhui,
itsekseen, itselleen puhui.


12.6.13