Kaipauksen kauneus kaikkialla!
Kesäillan kaihomielisyys!
Kaiken saa vain kauas katsomalla;
näkyviin käy näkymättömyys.
Ja jos runoasi täällä luinkin,
ja jos samoin sanoin mietteet puinkin,
kiitokseni – koskit! − ymmärtänyt
lienen samaa, vaarat, varjot nähnyt,
tavoittanut: turhaa tuska on,
niin kuin kaikki alla auringon.
Sitä laulaa tahdon, mitä lauloit.
Syleily ei pääty milloinkaan!
Rakkautta, ikuisuutta kauloit!
Aika seisoi, kääntyi katsomaan…
Kuka tulee? Tuttu? Tuntematon?
Ken se astuu? Ennen astumaton?
Kenen onni? Kenen tosi uni?
Ken hän lienee, kaunis kaivattuni?
Vuosisadat vielä vierivät,
vielä sielut jossain yhtyvät.
19.6.13
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti