Kindly see also: Phenomena of our time − Aikamme ilmiöitä aunimarjutkari@blogspot.com

22.6.2015

ÄLÄ UNOHDA MINUA







Mitä laulaisin,
tuntemattomalle rakkaalleni,
hänelle, jota jo halki myrskyöisten
syksyjen kuuntelin kaivaten?


Tuuli, minun tuuleni,
älä unohda minua,
minun iloani,
minun suruani,
älä, rakkaani, unohda.


Mitä laulaisin,
tuntemattomalle rakkaalleni,
hänelle, jota jo läpi loputtomien
talvien luokseni tähysin?

Tähti, minun tähteni,
älä unohda minua,
minun kyyneltäni,
minun hymyäni,
älä, rakkaani, unohda.


Mitä laulaisin,
tuntemattomalle rakkaalleni,
hänelle, jota jo yli onnellisien
keväiden omaksi tervehdin?


Sineä täysi on taivas,
eikä päättyä päivä voi.
Miljoonan miljoona vuotta
kallion laakeisiin kiviin
meri painaa suudelman painavan;
Taas kohdataan, taas erotaan.
Tule luokseni, rakkaani, tulethan?
Sinua odotan!

Mitä vastaisin,
tuntemattomalle rakkaalleni,
hänelle, jonka yön mustarastaan lauluna
helkkyen sieluuni piilotin?


Rakas, minun rakkaani,
älä unohda minua,
minun elämääni,
minun kuolemaani,
älä, rakkaani, unohda.

Sillä sineä täysi on taivas,
eikä päättyä päivä voi.

22.6.15



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti