Lapaluodon
Gunillan mukaan
On nainen, joka yhä odottaa.
Karikkoisen luodon luona öisin merta päin
sydänvertaan lauluun vuodattaa:
Rakkaani on mennyt, eikä palaa milloinkaan.
Sydämeni silti odottaa.
Ajat, esteet, rajat – kaiken voittaa aikoi hän!
Ei rakkauteni aio vähemmän.
Milloin näet, pilven takaa tähti tuikahtaa,
tuuli tyyntyy, meri tyventyy,
luodon nainen rannaltansa laulun aloittaa,
aallon viimeisenkin uneen saa.
Rakkaani on mennyt, eikä palaa milloinkaan.
Sydämeni silti odottaa.
Ajat, esteet, rajat – kaiken voittaa aikoi hän!
Ei rakkauteni aio vähemmän.
Mikään tarinasta tästä tokko totta on,
sen aavistaa voit sydän onneton.
Tuulen vain ja aallon värjy. Tähden tuikahdus.
Minun, sinun, ehkä… odotus.
1.6.15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti