Yön
henki kuljettaa
kuun välkkyvää sävelmää
yli
himmeän, tummuvan maan
ja johdattaa ystäväni
kedolle,
joka on jalokiviä täynnä.
Olen
nähnyt ruusut
ja
kuullut kyyhkyset,
mutta
unistani kirkkaimman
säilytin hänelle.
Sen vaikka
eksytin
murheeseen,
vaikka
kuljetin kauas
–
kaikkialta
ojentui
eteenpäin
kaipaus.
AK 19.1.2021
Säv. Juha Lehmus 20.1.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti