Laulu tyhjästä

Muuttumaton aika on,

ihminen muuttumaton.

Talven jälkeen talvi taas,

kesää käy kesän perään

maasta nuoresta,

maasta nuoresta.

Ja aamusta iltaan

− oi, totuus ja tuska −

jos mitä näit,

yöhön yksin sinä jäit,

yöhön yksin sinä jäit.

Täydellisin luonto vain,

ihminen ei milloinkaan.

Laulun laadit, tuuli vei,

aika sai, virta nieli

laulun tyhjästä,

laulun tyhjästä.

Ja ajasta aikaan,

− oi, uni ja valhe −

jos mitä hait,

tyhjän tyynyksesi sait,

tyhjän tyynyksesi sait.

AK 10.10.23
Säv. Juha Lehmus 12.10.23