Ainasylvialle
Oi, nuoruuden
valkea siipi,
joka liitelet
unelmien laitaa
huimaavassa
korkeudessa,
ketä kantanut
olet kerran,
häntä kannat
sen jälkeen aina.
Sinä sanot,
rakas tyttäreni,
että olet odottanut
koko ikäsi,
ja näen, että
silmistäsi
läikkyy tummuus,
jota kantanut
olen kerran
minäkin.
Huominen kyllä tulee
ja on tullut jo,
mutta miten
voimakkain
siivin, miten
kutsuvana
elämään,
elämään.
Oi, nuoruuden
valkea siipi.
joka kosketat
tyttäreni otsaa.
AK 29.9.23
Säv. Juha Lehmus 29.9.23
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti