Hamppulintu

1858

Hamppulintu, unenveli pieni,
surun siipi,
ilon ikävä,
varpu pieni,
sinä, joka aina
lauloit ikkunani
likellä.
Laula vielä, pieni lohduntuoja, vielä viivy, ethän lennä pois, vielä laula maailmasi kaunis, että helpompaa mun elää ois.

Hamppulintu, sinä, sielulintu, joka tunnet tummat sävelet, laula vielä ikkunani alle toiset maat ja unet kaukaiset.

Eikä minulla ollut mitään tuomisia

Tähän tulin.
Tähän asti pääsin,
mutta miten kauan tulinkaan,
miten vähän kuljin,

tätä sanomaan,
että sinua rakastan.
Eikä minulla ollut mitään 
tuomisia, 

muuta kuin tämä
tähänastinen elämäni,
nämä käteni,
tämä sylini,

joka on kuin sinua varten tehty.
Nyt näen sinut.
Nyt vasta näen,
kuin ensi kerran elämässä.

Kosketa minua.
Sano, että en tullut turhaan.
Sillä enhän voi kuolla,
ennen kuin olen päässyt perille.

Eikä minulla ollut mitään
tuomisia, 
muuta kuin tämä
tähänastinen sydämeni,

nämä silmäni,
tämä sieluni,
joka on kuin sinua vaille valmis.
Mutta sano,

että olemme nyt tässä
ja että tämä, mitä tapahtuu
on nyt täydellisesti totta.
Mutta sitä älä sano,

että unelmoin tai näen unia,
valehtele mieluummin.
Tahdon ikuisesti jäädä
lähellesi.

Säv. Juha Lehmus 11.11.2020

Oma maa

 

Oi, valkeus ensilumiensa.

Oi, loimotus revontuliensa.

Oi, rantoja, niittyjä, selkosiaan.

Oi, kesäyön kuulautta kallioillaan.

Oi, maa, oma maa, missä kuljenkaan,

olet kauneinta, kauneinta aina.

Oi, auroja laulujoutsentensa.


Oi, tannerta karhunpentujensa.


Oi, jänkiä, korpia, suopursujaan.


Oi, roihuvaa ruskaansa tuntureillaan.


Oi, kaikuja Suomeni maan.

3.5.2018.
Säv. Juha Lehmus 22.10.2020

Jos juoksen vain pellon yli

 

Jos juoksen vain pellon yli.
Avaan vain metsän oven.
Kiveltä kivelle tulen.
Virta ei veisikään.

Jos lähden vain, ilta on kaunis.
Oletko vastassa siellä?
Syliisi otatko minut?
Taivas jo punertaa.

Juoksen vain pellon yli!
Pidäthän minua hyvin,
paremmin kuin täällä
kukaan milloinkaan?

Avaan vain metsän oven.
Kiveltä kivelle tulen.
Jos lähden vain, ilta on kaunis.
Virta ei veisikään.

18.10.2020
Säv. Juha Lehmus 20.10.2020

Hyljitty

 

Ei mikään ole mitään.
Huiluni lyön!
Ei mitään, minkä vuoksi.
Särkyköön vain!
Henkäys, toinen...
En tiedä, jos voin…
Soin, hyljitty huilu,
soin kuiluja yön.

Ei mikään meille vastaa.
Huiluni, soi!
Soi tuttuni tumma,
kauemmas soi!
Henkäys, sitten...
En tiedä, jos voin…
Soin, hyljitty huilu,
en muutakaan voi.

Tuutilintu

Laulas, laulas, tuutilintuseni.

Kutsus, kutsus, kultakyyhkyni.

Kutsus, kunnes laulus kohottaisi,

unohtaisi uneen nyyhkyni.

Lennäs, lennäs, leppäkerttuseni.

Lennäs luokse leikkiketojes.

Silmäs suljes, kuljes unenviljaa,

aivan hiljaa tuutimajoilles.

Ja jo laulais tuttu tuutilintu...

Ja jo tuoksuis marjapuuroni...

Ja jo unenpuusta putoaisi

tuutilinnun sulka käteeni...



21.9.20
Säv. Juha Lehmus 24.9.2020

RUNOJA RAKKAALLENI

 

I

Vihreä.
Oi, vihreä kaikkeuden yö,
joka oven tavoin
avauduit,
kun suutelit
minua.

Kultainen.
Oi, kultainen auringon tie,
joka aamuna aaltosit,
kun suutelit
minua.


II

Ennen en ollut nähnyt.
Ennen en ollut tiennyt.
Rakkaani katsoo minuun,
minä katson häneen.

III

Vihreämmät kaikkeuden yötä
ovat rakkaani vihreät silmät.
Kultaisemmat auringonvaloa
ovat rakkaani kultaiset hiukset.

Ja korkealla vuorella odottaa. –
Ja korkealla vuorella odottaa
laivoista valkoisin.


IV

Oletteko nähneet hänen vihreät silmänsä?
Kiellän katsomasta niihin.
Oletteko nähneet hänen kultaiset hiuksensa?
Kiellän koskemasta niihin.
Oletteko nähneet miestä, joka tähtiä kalastaa?
Määrään, tuokaa heti hänet.

V

Olen eksynyt rakkaastani.
Nyt kirjoitan runoja ja valitan.
Nyt kirjoitan runoja tähdiksi,
runoja tähdiksi rakkaalleni,
joka tähtiä kalastaa.

29.7.2020
Säv. Kaj Chydenius 30.7.2020
Säv. Juha Lehmus 4.8.2020

Sävellys: Juha Lehmus 

VUORITIELLÄ

Arvi Kivimaalle

Me tiesimme silloin, mihin
me olemme kutsutut.

Mistä tulin, minne matka vienee?
Tiellä tuulee, elän eteenpäin.
Aamu nousee, kohta ilta lienee.
Pian unta, unohtuvaa, näin.
Olen varmaan ollut onnellinen,
kuullut vuoren kaiun ihmeellisen,
itkenytkin jonkun kyynelen,
mennyt pois, kun muuta voinut en.
Tiellä tuulee, tietä taakse jää.
Unta uutta silmä tähyää.

Me jotakin värisimme.
Me toisiimme katsahdimme.

Vielä kerran kuljen vuoritiellä.
Olet vierelläni, hymyilet.
Maailmassa, kahden vain me siellä.
Mitä etsit, enää kysy et.
Kaiken, kaiken, minkä näen, annat,
järven seljät, pilvet kultaiset!
Silmät suljen, lopun matkaa kannat.
Ylhäällä pois huolet suutelet.
Rakas, tuulee! Tule hakemaan!
Vuoritietä onko ollutkaan?

Tämä päivä on ihme ollut.
On ylösnousemus.  

Kutsuin yön lauluista kauneimman. 2020. ntamo

AK 8.2.2020. Säv. Juha Lehmus 11.2.2020

MUSTARASTAS

Kuule laulusi kutsu ja lennä.

Salli itkusi irrota, mennä.

Nouse vuorille, tiedät minne.

Anna kipusi hellitä sinne,

anna hellitä tähtien lomaan.

Käännä silmäsi mahdottomaan.

Pese pettymys öiseen virtaan.

Jätä toiveesi aikojen pirtaan.

Se jos kaihoa kummallista, -

se jos kaipuun tajuamista, -

se jos ikuisen ikävää, -

se jos hellyyttä hämmentävää, -

mustarastas sentään

vuorilta visertää,

kuule laulusi kutsu ja lennä,

hellyyttä hämmentävää.


28.7.20

Säv. Kaj Chydenius 29.7.20

Säv. Juha Lehmus 30.7.20

Minä laulan

Minä laulan laulua,
pientä,
kenties kaukaista.

Laulan laulun läpikuultavan,
tai väkevän
hämmentävän –

paulan talvilintuineen
ja ajan kauniin kohinan,
josta mitään et tolkkua saa.

Mutta laulan sittenkin!
Ovat laulun langat minussa.
Ovat laulun langat minussa,
et sinä kuitenkaan. –

Minä laulan laulua,
jossa sade uneen tuudittaa,
jossa tuuli puitaan hyväilee,
jossa meri rannan suutelee,
vaan et sinä minua,
vaan et sinä minua. – 

17.7.20
Säv. Juha Lehmus 21.7.20

AANA

Aanan jo sinusta tunnen,
etiäisen eteisestä.
Hulahtaa huoneeseen tuuli.
Sujahtelee tukan alle.
Laulas vielä, porraslauta,
jopa lonksutkin somasti!

Keräänkin käsiini helmat.

Juoksenkin vastalle vallan!
Lienet jo pihalla varmaan.
Kuinka oisit muuallakaan!
Tai, jos vasta teet lähtöä,
tulet sitten illemmalla.

Näin minä, hupakka, luulin.
Etpä tullut, tuli ilta.
Jäähtyi leipä lautaselle.
Sammui se saunan pesäkin.
Oli aana arpapuoli,
etiäinen eksymästä.

TIESIN

Milkalle ja Tonille  Satuhäissä 6.7.2020

Tiesin sen, ennen kuin tiesinkään,
että sinä olet kuninkaani,
että minä olen
kuningattaresi,
sinun satusi, rakkautesi,

ja että vain toisissamme on
ajan virtaava valtakunta,
jota hallitsemme,
kun katselemme
tätä iäti ihanaa unta,

ja että linnakkeemme muurit,
vahvat rakkaudesta,
kohoaisivat suudelmin
pilviin ja pilvistä tähtiin!

Tiesin sen, ennen kuin tiesinkään,
että sinä olet kaivattuni,
että minä olen
suunta askeltesi,
sinun laulusi, kaipauksesi.

2.7.2020
Säv Kaj Chydenius 3.7.2020
Säv Juha Lehmus 3.7.2020

RAKASTAN SINUA

I

Rakastan sinua aina.
Olenko sanonut sen?
Olenko sanonut sen, että et ole

luotani ollut poissa.
Olet vierellä tässä,
elämäni tänään ja aina,
sillä rakastan sinua,
olenko sanonut,
rakastan sinua
aina.

II

Viivy vierelleni.
Jää putoamaan.
Ole taivaani
viimeinen tähti,

jota toivoa saan!
Tule tuulen
tuomana vaikka!
Tule mereni

murheena, taikka
aurinkoisena aamuna,
tule haaveena,
haamuna.

Tule ennen kuin jo on
liian myöhäistä.
Viivy vierelleni.
Älä lähde pois!

Sillä sinä jos et tule,
ei tule kukaan,
ei tule kukaan,
jos sinä et tule.

III

Sinä olet ainoani.
Olenko sanonut sen?
Olenko sanonut, että ei ole
rakkaampi ollut toinen,
Olet onneni tässä,
puolisoni tänään ja aina,
sillä rakastan sinua,
olenko sanonut,
rakastan sinua
aina.

5.7.2020

Milkalle ja Tonille Satuhäissä 6.7.2020
Säv. Juha Lehmus 11.7.2020

HENKI

Ajassa täällä mikä ihminen on?

Vain henkäys hento? Tuulen tuominen?

Vain aamun kulta? Illan viime puna?

Vain kuvastuma tähden etäisen?

Ja mihin johtaa mielettömän miete?

Ja milloin kohtaa totuus tutkijaa?

Tokko koskaan. Lie vain ajanviete

olevaisen syitä aavistaa.

Alusta loppuun olkoon lausumaton!

Ja jääköön pimeys päälle vesien!

Vain kuvittelen, tunnen, ylleen hengen,

yön loputtoman, hellän keveyden.

Ajassa täällä olen mikä olen.

Vain henkäys hento! Tuulen tuominen!

Tai aamun kulta... Illan viime puna...

Tai heijastuma hengen hiljaisen.

22.9.2014
Säv. Juha Lehmus 27.6.2020

Elämän pitkillä pientareilla

Mitä lie minulla tekemistä elämän pitkillä pientareilla,

maailman markkinakujilla, tupakkirulla taskussa?

Missä lie se tuttu portti, tuulihaka, kärrynpyörä,

karhun raskas rahakarva, kotikoivun vieno heilu?

Missä lie ne ilovirret? Missä lie ne tuutilaulut?
Kutsuvatko linnuksensa? Muistavatko omaksensa?

Kuljen pitkin turunteitä, hämäläisten härkäteitä.
Mitä se kuuluu kenellekään, jos on roska silmässäni.

Eivät laula aallon liplat. Eivät puhu tuulen suhut.

Ei tule vastaan seppelöity. Yksin ovat tähdet yössä.

Tuulisena päivänä 3.7.2020 

AH ILTARUSKO

Rikkauttas rintaan valat,
ihanuuttas, ah iltarusko.
Ilta illan jälkeen palat.
Sädehtivät kaipuunkalat,
hurmas kuohu, unees usko
verkoistasi huojuavat
sisareksi sydäntäni.
Säkeet eivät yltäneet,
riimit köyhät riittäneet.

Tahtoi silti sisimpäni,

ah tahtoi niin.

20.6.20
Säv. Juha Lehmus 22.6.2020

OKSALLE UNETTOMALLE

Ovat tomua kaikki sanat. On tomua tämäkin laulu.
Mutta nukahda, kuka lienet, oksalle unettomalle

laulamattoman huomaan, hiljaisten tuulien tuomaan,
mutta nukahda, kuka lienet, keinuun puolikuun,

sillä ennen kuin huomasitkaan ovat ruusunpunaiset poskesi,
ennen kuin huomasitkaan, kylmästä ahavat.

Ja ovat tomua kaikki toiveet. Ja on tomua tämäkin ilta.
Mutta nukahda, kuka lienet, oksalle unettomalle

katoamattoman huomaan, laskevan auringon luomaan
mutta nukahda, kuka lienet, sumuun suloiseen.

16.6.20
Säv Juha Lehmus 20.6.2020

ANTIN LAULU - Säv. & Laulu Juha Valve

Antin laulu

Suomalaisen kansansadun mukaan


Ai, ai, Antti poikaa. Antti myytiin vieraallen.

Vieras nosti Antin kiikkuun korkeallen oksallen.

Itkes, itkes, pikku-Antti. Luoja sullen noutajan,

itkes, itkes, isommasti, lähetti jo armijan.

Hyviä on ihmisiä. Enemmän on pahoja.

Vielä sullen hyvin käypi, liiankin on rahoja.

Muistas, muistas, oksan Antti, konsa pääset kiikustas,

maailma on matalalla, kaikellen on kauppias. Ja kuolema laulaa tuutulaulun. 2015

VOISIN JÄÄDÄ

Voisin jäädä 

aamun hiljaisiin hetkiin,

heräilyihin, 

yön hyvästelyyn,

kun koivun oksaa

valo hellästi kiertää,

tuuli viipyy,
jotain välkähtää,

kun huomaat, että 

kesäöisen linnun

laulua et 

enää kuulekaan...

Voisin jäädä 

aamun hiljaisiin hetkiin,

heräilyihin, 

yön hyvästelyyn.

Kesäöihin
jo jäinkin,
ja rakkain,
tiedät syyn.

8.6.20

Heille jotka näkevät. Säv. Juha Lehmus.

Mihin onnea tarvitsemme?
Onni on varattu kuolemattomille!
Lapsille. Ja vanhuksille. Rakastavaisille.
Heille, jotka näkevät toisin silmin.

Mihin murhetta tarvitsemme?
Murhe on varattu meistä parhaimmille!
Äideille. Ja väsyneille. Yksin jätetyille.
Heille, jotka näkevät sydämellään.

15.7.14

Anna unohtaa. Säv. Mikki Nuorivaara. Laulu Mervi Sipola-Maliniemi

Katselen: Aalto hyväillen kiven,
silitellen -
muistan kosketuksen.

Antauduin!
Anna toivoa hiven?
Yön jokaisen aallon alle uin.

Kai emme tienneet,
tai emme tahtoneet tietää.
Liu'uttiin uniin suloisiin.

Ja aalto kulkee,
kulkee ihoa hiljaa.
Kosketa! Anna unohtaa.

Tuo vuorilta ruusu musta. 2018. ntamo
Säv. Mikki Nuorivaara 28.2.2018
Säv. Juha Lehmus 29.4.2020

Otin hyllystä vanhan kirjan - Säv. Juha Lehmus

Otin hyllystä vanhan kirjan,
ihan umpimähkään vain.
Sata laulua rakkaudesta,
oman äitini kirjan sain.

Ja aivan itsestään kuin,
sitä juuri luettu ois,
se aukesi, lennähti pieni
neliapilanlehti pois.

Ja välissä kirjan oli
myös kortti kahdesta
toisiinsa katsovasta
rakastavaisesta.

Ei lukenut kortissa mitään,
ehkä kirjanmerkki vain
se oli, merkki jostain,
josta minäkin tietää nyt sain.

Mistä aukesi kirja, siinä
oli Saima Harmajaa:
Sidottu, Haavoittumaton,
aamu-unta hohtavaa.

Kai pitelin kirjaa kauan.
En muista, jos lukea
olen saanut sen jälkeen
yhtä kaunista.


27.9.13
Kaj Chydenius on säveltänyt runon 2013
Juha Lehmus on säveltänyt runon 2020

 
 

Yksi surullinen laulu

Tuuma tumma.
Kaipuu kumma.
Tyhjät kätkyt.
Sytkyttelen:
Soua, soua,
soua, noua,
ehtooillat
tuutivimmat.

Kuolo saapi,
erottaapi.
Eikä muuta.
Hukka ulvoo.
Hukka ulvoo
täysikuuta.

Silmän eessä,
kyynelveessä,
heinän häilyt.
Hellyttelen:
Soua, soua,
soua, noua,
ehtooillat
tuutivimmat.

Siinä kaikki,
kaikki tyynni.
Yksi laulu
surullinen,
sitten sekin
katoaapi.

AK 14.2.18

Tuo vuorilta ruusu musta. 2018. ntamo

Lähtijä

Minä lähden siniseen iltaan,
sinisen kuusen helmaan,
vierelle metsätähden,
virvoja katselemaan.

Niin kauas, kuin kauas vain pääsen!
Ei ole polkuja muille
vierelle metsätähden,
ei sinne, minne lähden.

Vain virvat osaavat sinne.
Vain virvat tanssivat sinne.
Ja sinisen kuusen alla
on hetken lähtijän hyvä.

Minä lähden siniseen iltaan,
sinisen kuusen helmaan,
vierelle metsätähden,
ihanaan kuvitelmaan.

16.5.2020

Säv. Kaj Chydenius 17.5.2020

Aino neity

Metsäkyyhky, Ainoneity,
mesiheinä hieno,
suven suoma, Luojan luoma,
mieluneiti vieno.

Kuin nuin nyrpin yksinäs on
punanenin tytti?
Kuin nuin sytti sisälläs, sun
kuin nuin säikähytti?

Kuin ei heila heiluhelma?
Kuin nuin suusi suljit?
Kuin ei kilka kilpirinta?
Kuin ja kunne kuljit?

Metsäkyyhky, Ainoneity,
tinavöitä kantaa,
veijon verkko vyöttelee
ja Ainon tulla antaa.

Mikäs helmen häilyessä,
ulpukkana tuolla.
Mikäs minun, mesiheinän,
umpilampiin kuolla.

AK 9.5.2020

Säv. Kaj Chydenius 9.5.2020

Sydän vain ajatteli. Säv. Juha Lehmus 2020.

Sieluni, tule lauluksi

Minä kutsun sinua sieluni,
enkä kutsu
kuitenkaan,
tule uudelleen
syntymään,
kuolemaan,
tule kanssani
katoamaan.

Ole kahlehdittu.
Oi, onneton,
ole tuomittu ikävään!
Ole se, mitä koskaan kaivannut en.
Ole se, minkä oltava on.

Minä laulan sinua sieluni,
enkä nuku
milloinkaan,
tulen luoksesi,
vuoksesi,
uudestaan
ikiöiksesi
vaikenemaan.

Ole kadotettu.
Oi, sittenkin
ole tuomittu ikävään!
Ole se, mitä kenties kohdannut en.
Ole se, minkä hyvästelin.

Mutta tule, niin, tule lauluksi,
jos sinusta siihen on.
Tule, kahlehdittuni, kaipuuni,
sinä kaukainen,
kutsumaton.

4.5.2020

Säv. Juha Lehmus 5.5.2020
Säv. Mikki Nuorivaara 7.5.2020