On sydänmaa sininen, sininen metsä,
on metsässä sininen tölli.
On sininen nietos, on verkkainen aatos,
kuin satuihin sinisiin kuuluu.
Ja hämärän hyrrä se sinistä sukkaa,
sinistä sukkaa se kutoo.
Ja muutama tähtikin, tähtikin varmaan,
akkunan alle kai putoo.
Vaan mitäs se hymyy, niin, mitäs hymyy,
sen sinisen töllin mölli?
Muistaisko muuatta hämärän neittä,
kun kerran vierellään kölli.
AK 23.12.21
Säv Juha Lehmus 29.12.21
Niin mustaa joen pinta. Vain Tuoni vaiti soutaa. −
Niin liikkumaton ruuhi, vaan virta loputon. −
Jos rukous, uneksinta, mun seurakseni joutaa,
niin kuulkoon runon vielä, se viimeiseni on.
Niin mustaa joen pinta. Vain Tuoni vaiti soutaa.
Niin soutaa silmin tyhjin, vaan kauas katsoen.
Ah, sammuvat jo tähdet, et kuuta tainnut noutaa! −
Pois soutaa joka rivi, pois runos viimeinen. −
Laulas, laulas,
tuutilintu pieno.
Kutsus luokses,
kultakyyhkyni.
Kutsus, laulas,
tuutilaulus vieno,
unohtuis pois
lauluus nyyhkyni.
Lennäs, lennäs,
leppäkerttuseni.
Lennäs luokse
leikkiketojes.
Äitis, armas,
kotokiven juureen
oottelee lie
siellä puurolles.
Laulas, laulas,
tuutilintu, laulas.
Kutsus, kutsus,
kultakyyhkyni.
Kutsus, kunnes
unhonsulka lämmin,
unenlämmin,
putois käteeni.
26.12.21
En ollut mistään kotoisin,
en matkalla minnekään.
Tie, sehän vain, jos jonnekin,
vei kuin itsestään,
vei ruusuin, piikein piilevin,
vei pilvin itään päin.
Ja tanssin vain, ah,
tanssin vain,
ja sille tielle jäin.
Ja huono olin valitsemaan,
ja arvalla tietämään.
Tein niin tai näin, niin jälkeenpäin
jäin taas lähtemään.
En ollut mistään kotoisin,
vaan unissanikin
tuon tuntisinhan,
tuntisin,
tien pilviin takaisin.
AK 19.12.21
Säv. Juha Lehmus 26.12.21
Ainasylvialle
Älä katso tähtitaivasta liian kauan, tyttö.
Älä kulje liian syvälle metsään, eksyt, tyttö.
Älä poikkea polulta poimimaan kukkia varsinkaan,
kukkien kauneus kuihtuvaa on sorttia.
Älä kurkota kultakäpyjä, niihin et yllä, tyttö.
Älä keimaile kuutamonsillalla, sieltä vain putoat, tyttö.
Älä odota liian pitkään, mitkään lupaukset
eivät täyty, ei ole sellaista satua.
Mutta jos sinä tahdot jotain,
katso eteesi vain, tyttö,
ja kaksin käsin, mielin palavin,
pelvottomin se ota!
3.12.2021
V. A. Koskenniemelle
En ole mitään, mitään en aio,
mutta punastukses rusko mäntysi kylkeen,
naurusi pyrähdys pensaistoista,
liekkien räisky, purojen läisky
minulle, taas minulle,
unistasi lumotuista taio!
En ollut kukaan, ehkä et muista,
mutta Juppiteris kuista palanen kultaa,
helähdys renkaista Saturnuksen,
aamuyön häily, pilvien päily
minulle, taas minulle,
rakkautesi kevätyöstä suista.
2015
Ja kuolema laulaa tuutulaulun. ntamo
Säv. Juha Lehmus 4.12.21
Ja äkkiä on lokakuu.
Taas halju, harmaa lokakuu.
Taas kaikki, kaikki katoaa.
Et mitään omaksesi saa.
Vain yhtäkkinen lokakuu.
Ja mitä onkaan, lakastuu.
Nyt hyvästit, on vaikeaa.
Ei Madetojaa, Onervaa.
Vain syntyminen, sävellys.
Vain yksinäisyys, ymmärrys.
Vain runo, joka jälkeen jää,
kun äkkiä on pimeää.
2.10.21
Säv. Kaj Chydenius 3.10.21
Säv. Juha Lehmus 6.10.21
Jotkut meistä näkevät kauemmaksi,
kaipaukseen ovia, polkuja toisiin metsiin,
katoavat vain.
Ja jotkut meistä muuttuvat kiveksi,
kallioksi, hämärän hunnuksi, sateeksi,
sateen lauluksi.
Kallion pintaan aalto on jättänyt hyväilyn,
ihoni tuntea, käteni lukea sen.
Olen kallio, aaltoa kaipaan.
Ole unta, hyväile minut.
AK 6.3.21
Säv. Kaj Chydenius 6.3.21
Säv. Juha Lehmus 7.3.21
Peilissä silmät sameat,
unen peilit sameammat.
Suuret ovat surun tuvat,
suuri syli surijalla.
Siinä on tila tyhjälle,
loimi on loputtomalle.
Siinä on sija sinullekin.
Siinä on sija sinullekin,
vaikket tahtoisi sitäkään.
Peilissä silmät sameat.
Vielä jos sinua näen?
Vielä jos näen unia?
Sitten päästäisin veneeni,
airottoman, tuuliajoon.
Saisi jo mennä menojansa.
Menisin itsekin mukana.
AK 11.2.21
Säv. Kaj Chydenius 12.2.21
Säv. Juha Lehmus 12.2.21
En mietteissäni yksin lie.
Lie sama suunta, sama tie,
ja yhtä huokaus kumma,
kun katsellessa kuutamoon
tai aamun uuteen aurinkoon,
tuo valtaa suru tumma.
Tuo varjo, kevät katoaa.
En kesää omakseni saa.
Kuin tajuaisin vasta,
kun on jo liian myöhäistä
mun perhosena pyrkiä
pois syksyn akkunasta.
Vain virran viemää, mitä lie.
Ja aika kultaa, tuuli vie,
pois kantaa kaiken yli.
Ja huokaus kumma katoaa.
Ja kyynel, kaksi, lohduttaa,
kuin äidin lämmin syli.
27.3.21
Säv. Kaj Chydenius 29.3.21
Säv. Juha Lehmus 5.4.21
Omistettu Raahessa 10.7.2021
ravintola Uunilinnulle
Tulivat linnut luokse Luojansa,
jokainen vuorollaan,
ja Luoja kysymään, mikä saa
kunkin laulamaan.
Moni kiittää äänestään,
tottakai, yksin Jumalaa,
ja vakuuttaa ja ylistää,
ei syytä kauniimpaa.
Toki löytyy syitä muitakin,
on sopivia puitakin,
ja ikkunoita ihmisten,
on surua sydänten.
Kuka laulaa päivän paistetta,
kuka öistä hämäryyttä,
kuka itsellensä iloksi
sen kummemmatta syyttä.
Ja Jumala kuuntelee, tietenkin,
ja nyökkää, toisinaan,
torkahtelee, ehkä niin,
lauluun ihanaan.
Vaan sattuu näin, kun lähtevät
maahan takaisin,
pienin silloin unohtuukin
toisten jalkoihin.
Eikö Jumala tunne omaansa?
Kysyy hellästi:
− Kerrohan, mitä on laulanut
minun uunilintuni?
− Olen muistanut, aina muistanut,
tätä osaani, minkä sain.
Olen laulanut, aina laulanut,
mutta maisia lauluja vain.
Silloin Jumala nostaa kädelleen,
sanoo: − Mutta, uunilintuni,
mikä on minun, se sinun on,
sinä lauloit lauluani.
Säv. Juha Lehmus 13.7.2021
On toinen maa ja taivas,
silmin suljetuin. –
On toista nähdä sydämin,
ja näyksi tietää näkyvin:
Tietää – vielä yllä en!
Tietää – läpi luomien
näen, mutta näen,
vain kaipuuni suloisen.
Ja tyyni öinen ranta,
unen kaltainen. –
Ja aalto kuulla hiljaisin,
sen sävel löytää, viipyvin:
Löytää – jospa tavoitan!
Löytää – taikka unohdan
kaiken, aivan kaiken,
vain helmeksi simpukan.
24.5.2021
Säv. Juha Lehmus 28.5.2021
Lähetän matkaan,
polulle, luoksesi,
− sanoilleni −
saapua sinne,
sinne jo rientää,
minne on ikävä.
Lähetän matkaan
jokainen hetki!
Tuulissa taivaan
suurissa pienen
lemmikin − kenties
haaveilee, mutta
pyytää se, ethän
minua koskaan
− jokainen hetki −
unohda.
20.5.21
Säv. Kaj Chydenius 20.5.21
Säv. Juha Lehmus 21.5.21
Syrjäytymistä ehkäisevät:
työelämätaitojen vahvistaminen,
toisen asteen siirtymävaiheen
tukeminen ja monialainen
perhetyö.
Syrjäytymistä ehkäisevät:
tuen varhainen suunnittelu sekä kuntoutus,
osallisuuden kokemukset, tiedot
stressin ehkäisykeinoista ja
harrasteet.
Ei tule myöskään unohtaa
nuorten oman äänen
kuuluville
saattamista.
Kari (2021)
Don´t
you cry
my
darling,
don´t you cry.
For
what is
happening
now and
then
has
happened
before.
This
is not
a bitter goodbye,
nor the promise
of the future,
not
at all,
but I can hear
the call.
There
are
many rooms
in your
Father's
home, but for me
there will be
a white
pavilion
south
in the middle of
charming
cherry
trees.
It's
a wonderful
path,
light pass.
And
we
will still see
some
red roses
for the
evening
and
some bright
and
joyful
stars,
together,
you and me.
24.4.21
Jotkut
meistä näkevät kauemmaksi,
kaipaukseen ovia, polkuja toisiin
metsiin,
katoavat vain.
Ja jotkut meistä muuttuvat
kiveksi,
kallioksi, hämärän hunnuksi, sateeksi,
sateen
lauluksi.
Kallion pintaan aalto on jättänyt
hyväilyn,
ihoni tuntea, käteni lukea sen.
Olen
kallio, aaltoa kaipaan.
Ole unta, hyväile minut.
6.3.2021
Säv. Kaj Chydenius 6.3.2021
Säv. Juha Lehmus 7.3.2021
Tuuleen taipuu
elämämme laulu,
niin kuin kaikki,
mitä onkaan.
Kuinka monta
kaukaista hetkeä
kannat mukanasi,
tuuli?
Kuinka
moneen
lauluistasi
on taivuttava
ihmisen?
Minä kuuntelen
tuulta. Minä
kuuntelen
puita.
Ja suljen
silmäni:
Kenelle uskon
kaiken
hiljaisuuteni,
ja tuulet minun
sydämestäni?
Kenelle?
21.3.2021
World
Poetry Day
Säv. Juha Lehmus 25.3.2021
Raha ei rannalla ajele,
päivä päästänsä pitene,
onni ei oksalta ojennu,
tupa tuulesta rakennu.
Puute raatajan vasara,
toivo on taskussa tekijän,
usko unien nenässä,
vastainen varassa omassa.
AK 4.2.2021
Säv. Juha Lehmus 8.2.2021
Säv. Kaj Chydenius 10.2.2021
Jokainen
meistä on
matkalainen.
Jokainen laillaan on
pakolainen.
Syvemmäs
syrjään, vai
turvaanko lie,
on päivien mennen
mentynä
tie?
Olen vain
muuan
matkassa muiden,
huomassa tuulen,
puheissa
puiden.
Elämän
aalloissa,
unien verran,
kuuntelen, kunnes
tietää
saan kerran.
AK 31.1.2021
Säv. Kaj Chydenius 1.2.2021
Säv. Juha Lehmus 2.2.2021
Niin
paljon tunnen ja niin vähään
kykenen.
Ja niin
monin
sanoin olen pahoillani.
Kirjoitan
sääkuvauksia itsestäni
ja päivistäni, jotka ovat yhtä ja
samaa, mitäpä
muuta. Kirjoitan
siitä,
miten tunnen
syksyn surumielisyyden
ja ikkunani
takana vaeltavan,
alkuloisen kuun.
Kirjoitan
myrskyön
jylinän
ja nopeasti
lankeavan
hiljaisuuden,
että tunnen enkeleitä
ja petoja, mutta
sinua en tunne.
Kirjoitan
talven
apeuden
ja
iltojen
yhdentekevyyden
samaan virkkeeseen ja
jo
seuraavaan huhtikuun rohkean katseen,
mutta sinun katseestasi
en kirjoita.
Tahdonko
unen lintujen katoavan?
Ja
vaikka sen turhaksi tiedän,
kirjoitan
kaikkialle
yltävästä kaipuusta,
vaan
niin paljon tunnen
ja niin vähään
kykenen,
sinusta,
rakkaani, en koskaan
kirjoita.
AK 25.1.21
Tähän
me synnyimme, tälle matkalle,
että uisimme pimeyden alta
kaltaistemme parissa
ja seurustelisimme yön tähtien
kanssa,
laulaisimme joitakin haikeita
lauluja
toisenlaisista unista ja sortuneista unelmista,
ja
vieläpä rakkaudesta, surullisesta rakkaudesta.
Kysyn
sinulta, syvyyden hopeakylkinen ystävä,
kysyn sinulta, taivaan
välkkyvähäntäinen sisar,
monenko hetken mennen olen
onnellinen?
AK 23.1.21
Säv. Juha Lehmus 25.1.21
Sen
jos vain minä voisin,
sinulle antaisin,
sen jos vain minä voisin,
maan ja taivaankin.
Kaiken
puolestasi
tekisin, vaikka vain
elämässä
tässä
onnen
ongen sain.
Jotakin
sentään voisin,
kunnaalta
kukkasen,
jotakin toisin, tämän
köyhän kyynelen.
Ota
sydämeni!
Sen
saathan kokonaan,
saathan,
vaikket siihen
vilkaisisikaan.
AK 22.1.21
Yön
henki kuljettaa
kuun välkkyvää sävelmää
yli
himmeän, tummuvan maan
ja johdattaa ystäväni
kedolle,
joka on jalokiviä täynnä.
Olen
nähnyt ruusut
ja
kuullut kyyhkyset,
mutta
unistani kirkkaimman
säilytin hänelle.
Sen vaikka
eksytin
murheeseen,
vaikka
kuljetin kauas
–
kaikkialta
ojentui
eteenpäin
kaipaus.
AK 19.1.2021
Säv. Juha Lehmus 20.1.2021
Lie
elämää on
kahtalaista,
mennyttä
ja tulevaista.
Ja
sitten vielä
hetki tämä,
jota etsitään
elämäntehtävänä.
Runoillaan,
niin
kuin se
tarpeellista olisi –
.
Kenelle?
Täyttää
tehtävän sen
ajan kärki.
Muistan
hetken,
joka sydämeni
särki.
AK 14.1.2021
Säv. Juha Lehmus 15.1.2021
Rakkaani,
rakkaimpani,
uneksuvasilmäinen rakkaimpani,
joka aallon
lailla keinuat
hiljaisuuksien rannoilla,
rakkaani,
rakkaimpani,
väistyväkatseinen rakkaimpani,
joka vaaran
tähden houkutat
jyrkänteisille vuorille,
onko
millään muulla väliä,
kuin sillä, että me olemme
yhdessä,
ja että yö on sädehtivän kaunis
heijastaen
rakkauttamme
toisiamme kohtaan,
toisillemme vain?
Ja
jos tuhannen laulua laulan
kuin yhden ainoan,
ja
tuhannen kaipauksen kautta
sinua rakastan,
ja merta sinun
silmissäsi,
ja tuulta sinun hiuksissasi,
ja yötä,
ikuisesti ihanaa,
rakkaani, rakkaimpani,
tuulihiuksinen
rakkaimpani,
surunsuloinen rakkaimpani,
mitä sen on
väliä?
Uniemme loppuun asti,
toisiamme
kohtaan,
toisillemme vain.
AK 9.1.2021
Säv. Juha Lehmus 13.1.2021
Unohda vaellus ja tie
ja jalkojesi alta maa,
unohda käskyt,
joita on määrä
noudattaa,
ja kaikki se muu
opittu,
joutava.
Unohda epäily, älä
enää uskalla.
Anna kätesi,
ja se kauniisti
– aivan itsestään –
tervehdykseen, katsohan,
nousee viehkeään.
Sillä ennen kuin
sen huomaankaan,
– kas, unohda –
käsisuudelman kumarsi
herra Kuolema.
Sinun lämpösi on uninen talja,
juuri minua varten luotu.
Sinun hengityksesi on
pehmoinen ansa
leukasi alla.
Siihen minä kaipaan.
Sinun rintasi on valtameri,
voimakas ja tyyni.
Siihen minä lepään
kuunnellen sen rytmiä,
tullen osaksi
armotonta unelmaamme,
josta en välitä tietää,
miten susia tai lampaita
olisimme toisillemme
taistelumme lopuksi.
Entäpä kätesi.
Pidä minusta lujasti!
Vie minut kaikkialle.
Vie minut pesääsi.
Sano minulle, rakkaani,
etten unohda,
minun nimeni
vielä kerran.
AK 2.1.2021
Säv. Juha Lehmus 5.1.2021
Ainasylvialle
Niin on hiekanjyvä
kämmenellä.
Niin on hymy hyvä
tyttösellä.
Niin on mahti, tahti
elämän.
Niin on tähden -
unennäkijän.
Vaan lennä, tähti!
Välkä vielä kerta!
Lennä mustaa
avaruuden merta
kaarin suurin,
vaikka sammuvin,
täytä tytön
toive hiljaisin.
27.12.2020
Säv. Kaj Chydenius 27.12.2020
Säv. Juha Lehmus 1.1.2021
