Two children walk along
the roadside,
I follow both, in their
separate stride.
When did I awaken
from their shadows?
When did I lose them
− who knows?
Towards fluttering,
open windows wide
I walk with eyes closed,
where dreams abide.
Two chambers are
within my heart,
by day, by night,
− and it is all right.
Kaksi lasta kulkee
tien reunaa.
Kumpaakin seuraan,
eri suuntiin.
Milloin heistä
jäin? Milloin
varjoistansa
havahduin?
Hulmuavia, avoimia
ikkunoita päin
käyn silmin suljetuin,
ikävöin.
Kaksi kammiota on
sydämessäni
päivin, öin,
− ja olkoon näin.
AK 18.7.2024
Säv. Juha Lehmus 20.7.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti