Hohtava pilven lonka,
mustikan sininen taivas,
lempeä tuulenviri,
väreilee hopeapaju.
Kuuntelen porraspuulla,
yö on kuulijan unta,
jossakin takana metsän
kujertaa kyyhkynen.
Ei ole aamua, iltaa,
luonnon loputon satu.
Onpahan yötön yö vain.
Oi, jospa ei päättyisikään!
Mieli jotakin kohti
irtautuu korkeammalle,
unohtuu matkalle sinne,
hymyilee lähtiessään.
17.6.24 klo 2.24
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti