Kun ukkonen äkisti meren yllä, salama välkähtää. −
Minä hymyilen tyynesti, herään kuin, ei voi sitä selittää.
Kuin kurki on taivaalla korkeuksissaan siivin valtavin,
ylitse jumalten temppelien lennän minäkin.
Vaan siitä on aikaa, siitä on kauan,
ja mikään ei milloinkaan palaa.
Kurki on taivaalla korkeuksissaan
siivin valtavin.
Kun aurinko hellimmin aamun tullen poskea lämmittää. −
Minä hymyilen tyynesti, käännyn pois, ei voi sitä selittää.
Kuin tuulikin rakas ja tuntematon lauluin ikuisin,
merkiksi sormuksen säteilevän otan minäkin.
Vaan siitä on aikaa, siitä on kauan,
ja mikään ei milloinkaan palaa.
Tuulikin rakas ja tuntematon
lauluin ikuisin.
24.6.24
Säv. Juha Lehmus 26.6.24
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti