Lintua polulla
sain salaa katsella −
se haukkas madon puoliksi,
söi raukan raakana,
joi huikan kastetta
näppärästi ruohosta,
ja hyppäs sivuun – hui! −
kun yks koppis ilmaantui.
Sen silmät vikkelät
kaikkeen ennätti −
ne helmet säikkyvät olivat
ja pää kuin sametti. −
Otin riskin, varoen
tarjosin murenta,
ja levittäen sulkansa
se souti kotiinsa −
kuin airot halkois merta,
ei hopeavanaa ois,
tai päivän töyräiltä perhoset
uis huomaamatta pois.
Emily Dickinson
A Bird, came down the Walk (359)
Suom. Aunimarjut Kari 30.6.2024
Säv. Juha Lehmus 15.7.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti